Kokeilussa Sony α7

Digikamerat, Kamera-arviot, Sony digikamerat, Sony järjestelmäkamerat, Testi

16:37 21 marraskuun, 2013

Sony Alpha 7 on kätevän kokoinen täyden kennokoon digijärkkäri. Samoin kuin Sonyn NEX-mallit, myös tämä kamera on peilitön. Kuvattavaa kohdetta tarkastellaan joko elektronisen etsimen läpi tai kääntyvältä kolmetuumaiselta näytöltä. Täyden koon kennosta huolimatta kameran rungon koko on pienehkö; sitä voisi verrata esimerkiksi suureen pokkariin tai pieneen APS-C kokoluokan kameraan. Objektiivina kokeilussa olleessa kamerassa oli Sony SEL2870 (FE 3.5-5.6/28-70).

Laadukas runko

Sony α7 -kameran runko on valmistettu magnesiumseoksesta ja se on suojattu kosteutta ja pölyä vastaan. Runko vaikuttaa laadukkaalta ja lujatekoiselta. Kameran käyttöä ei tarvitse todellakaan pelätä tyyliin ”Mistä tämä hajoaa kun tuosta painan?”. Todellinen kuvaaja pitää varmasti siitä, että ulkoisia säätimiä on kerrankin riittävästi. Tämä vähentää menuvalikoissa kahlailua huomattavasti. Kädessä runko tuntuu ehkä jopa enemmän pokkarilta kuin digijärkkäriltä mitä tulee kuvausotteeseen. Painoa rungolla on kuitenkin lähes puolikiloa (474 g), joten siinä mielessä tuntuma on aivan erilainen kuin pokkareissa. Säätimien sijoittelu on onnistunut lukuunottamatta videotallennuksen nappia joka on hiukan hankalassa paikassa rungon oikeassa kulmassa, osittain sivulla.

Sähköinen etsin (XGA OLED Tru-Finder) voi olla perinteiseen digijärkkäriin tottuneelle hiukan outo aluksi, mutta kuvanlaadultaan se on aivan tyydyttävä ja tekee tehtävänsä kunnialla. Sähköisen etsimen etuja on myös se, että sitä voidaan käyttää myös videoita kuvattaessa. Kääntyvä näyttö on kooltaan kolme tuumaa.

Kameraan sopii natiivina Sonyn FE-objektiivit. E-sovittimella olevat objektiivit sopivat myös, mutta ne rajoittavat kuva-alaa. A-sarjan objektiiveja voi käyttää erikseen myytävän sovittimen avulla. Toistaiseksi natiivi objektiivivalikoima on suppea, mutta lisää on ilmeisesti tulossa varsin pian. Lisäksi muidenkin merkkien, kuten Canonin objektiivien käyttö onnistuu kolmansien osapuolien sovittimen avulla. Kokeilin kameraa Canonin vanhoilla manuaalitarkenteisilla FD-objektiiveilla sovittimella, joka oli tehty Sonyn NEX -kameroihin ja hienosti tuntui pelaavan.

Varustelu

Sony α7 -kamerassa on säätimiä todellakin tarpeeksi ja esimerkiksi suljinaikaa, aukkoa ja ISO-herkkyyttä pääsee kaikkia säätämään suoraan omalla säätöpyörällään. Manuaalimoodilla kuvaaminen on tällä kameralla nautinto, kun säätimien sijoitteluun ehtii tottua. Sony α7 voi myös muodostaa Wi-Fi-yhteyden iPadiin, iPhoneen tai Android-älypuhelimeen. NFC-yhteensopivien puhelimien kanssa voidaan muodostaa yhteys yhdellä kosketuksella. Sonyn PlayMemories Mobile ohjelmistoa voidaan käyttää kameran sulkimen laukaisuun. Liitäntöjä on runsaasti: kuuloke- ja mikrofoniliitännät, puhdas HDMI-ulostulo ja usb-liitäntä, jota käytetään myös akun lataamiseen. Vakiovarusteluun ei kuulu ulkoista akkulaturia, vaan kamera ladataan USB-liitännällä.

Täyden koon kennon kuvanlaatua

Sony α7:n kuvissa on resoluutiota järkevältä tuntuva määrä, 24,3 megapikseliä. CMOS-kenno on varustettu alipäästösuotimella, toisin kuin sisarmallinsa α7R, joka puolestaan tarjoaa resoluutiota jopa 36 megapikseliä, eli saman verran kuin Nikon D800. Monenlaisessa käytössä vähempikin kuin 24 megapikseliä riittäisi, mutta toisaalta kuvissa on sitten rajausvaraa mukavasti, tai vaihtoehtoisesti pienennysvaraa.

Kuvan skaalaamisessa pienemmäksi jälkikäteen saattaa olla paljonkin järkeä joissakin tapauksissa. Jos kuvaat esimerkiksi kaupallisiin kuvapankkeihin joissa laatusihti on toisinaan todella tarkka esimerkiksi kuvakohinan ja artefaktien suhteen, on kuvan skaalaaminen pienemmäksi yksi varteenotettava vaihtoehto poistaa artefakteja ja kohinaa, jos niitä esiintyy esimerkiksi kuvassa käytetyn korkean ISO-herkkyyden takia. Eikö kuvista sitten suoraan voisi vain poistaa kohinan ja jättää kuvakoon ennalleen, saattaa joku miettiä. Ei, koska kohinanpoisto lisää omanlaisiaan artefakteja. Mutta, jos vaikkapa 24 megapikselin kuvasta poistaa ensin kohinaa, ja pienentää sen jälkeen kuvan 16 megapikseliin, on sekä kohina että artefaktit kummasti hävinneet, ja silti kuva on vielä korkean resoluution kuva. Vähän sivuraiteille meinaa mennä tämä juttu, mutta tiivistettynä: kyllä megapikseleille aina käyttöä löytyy niin kauan kuin kuvanlaatu muuten pysyy hyvänä.

Sony α7 tarjoaa täyskennoisten luokassa kilpailukykyistä kuvanlaatua. Jos A7:n RAW-kuvien kuvanlaatua vertaa vaikka Sony SLT A99 -malliin, se vaikuttaa melko samantasoiselta, mutta A7:n kuvassa tuntuisi olevan hiukan vähemmän kohinaa, eli rankkaisin Sony α7:n kuvanlaadun SLT A99 -kameraa paremmaksi ainakin kohinoiden osalta. Täysautomatiikalla kuvatessa automatiikka nostaa usein ISO-herkyyden turhankin suuriin lukemiin varmistaakseen terävät kuvat. Tämä oli itselleni ainakin pieni yllätys.

Video

Sony α7 sopii luokassaan keskimääräistä paremmin videokamerakäyttöön muunmuassa varustelunsa takia; rungosta kun löytyy kuulokeliitäntä, puhdas HDMI-ulostulo ja mikrofonisisäänmeno. Ja ainoana luokassaan, Sonyn SLT A99 ja α7R -kameroiden lisäksi, siinä on kääntyvä näyttö. Sony α7 on myös yhteensopiva Sonyn oman XLR-adapterin kanssa, jolla saa äänitykset hoidettua ammattitason liitännöillä. Videoidessa on käytössä tarkennusapuja, suurennos ja peaking, joista on iloa manuaalitarkennusta käyttäessä.

Videoiden tallennus on mahdollista maksimissaan 60 ruutua sekunnissa resoluution ollessa 1080P (Full HD) ja bittinopeuden ollessa 28 mb/s. Ruutunopeuksilla 24 ja 25 kuvaa sekunnissa tallennuksen bittinopeus on maksimissaan 24 mb/s. Video kompressoidaan muistikortille tallennettaessa joko AVCHD tai MP4 -pakkauksella. AVCHD-kompressointi, joka näistä kahdesta on siis se laadukkaampi vaihtoehto, on usein riittävän laadukasta, mutta kuitenkin hiukan rajoittunut paljon kuvainformaatiota sisältävissä klipeissä. Jos videokuvanlaatuun haluaa satsata enemmän, pakkauksen voi kiertää tallentamalla videot jollekin ulkoiselle tallentimelle HDMI-ulostulon kautta. Kuten useimpien digijärkkäreiden videoissa, tämänkin videokuvassa on havaittavissa moiré-ilmiötä, häiriötä, jonka esiintyy pienissä toistuvissa kuvioissa.

Livestriimausta Sony α7:llä

Testasin kameraa myös hiukan livestriimausohjelman kanssa. Liitin Sony α7:n HDMI-ulostulon Blackmagic Design Intensity Pro videokaappauskorttiin. Videomiksausohjelmistona oli kotimainen AVTake CutFour HD 3.8. Livevideo näytti pelaavan ilman ongelmia, kamera ei esimerkiksi sammunut tai mennyt virransäästötilaan, mikä olisi pilannut striimauksen. Kameran oma näyttö toimi samaan aikaan näyttäen äänentasot. Melko harva digijärkkäri soveltuu näin kivuttomasti livevideokäyttöön. Kokeiluni oli kuitenkin lyhyt, enkä osaa sanoa, kuumeneeko kamera esimerkiksi kahden tunnin livestriimauksen aikana.

Tarkennus

Sony α7:n automaattitarkennus on ns. hybriditarkennus joka käyttää apunaan sekä vaihetarkennuspisteitä että kontrastitarkennuspisteitä. Tarkennuspisteitä on yhteensä 117 kappaletta. Automaattitarkennus näytti toimivan stillkuvauksessa yleensä luotettavasti ja kohtalaisen nopeasti. Videokuvauksen automaattitarkennuksen osalta tuntumani oli, että esimerkiksi Sony NEX-6 tarkentaisi hiukan luotettavammin, mutta en ole aivan varma, koska kamerat eivät ole olleet minulla yhtä aikaa. Myös erilaisen objektiivin vaikutusta on vaikea arvioida.

Kilpailukykyinen kamera

Kuluttajajärkkäreiden myynti on maailmanlaajuisesti hiipunut nopeasti ja jyrkästi. Suuri syy tähän lienee se tosiseikka, että entistä suurimmalle osalle kuvaajia riittää heidän kännykkäkameransa kuvanlaatu. Sony on ollut viime vuosina yksi innovatiivisimmista kameranvalmistajista ja Sonylla onkin ollut selkeästi eteenpäinmenon meininki. Ei juututa vanhaan, vaan mennään pienellä riskilläkin uudenlaisiin ratkaisuihin. Lähivuosina digijärjestelmäkameroissa kilpailun ratkaisee ennenkaikkea videokuvanlaatu, käytettävyys sekä sopivuus ammattimaisiin ja puoliammattimaisiin tuotantoihin. Videon pakkauslaadun on pakko parantua nykyisestä myös puoliammattilaiskameroissa ja kuluttajamalleissa. Valokuvauksen puolella resoluutiokilpailu alkaa olla turhaa pullistelua aikana jolloin suurin osa median lopputuotteista ovat digitaalisia. Resoluution sijasta voisi keskittyä kuvanlaadun parantamiseen muilla keinoin, esimerkiksi dynaamisen alueen laajentamiseen. Videokuvauksen puolella taas on paljon enemmän tilaa ja tarvetta parantaa laatua. Se kameravalmistaja, joka pystyy toteuttamaan tähän ratkaisuja edullisesti ja laadukkaasti, menestyy tulevaisuudessakin. Entistä parempaa videokuvanlaatua, entistä edullisemmin, on oltava suunta. Nyt on jo aika, jolloin muutaman sadan euron tabletista löytyy 4k -videokuvausmahdollisuus! Tällaisiin haasteisiin on kameravalmistajien pakko vastata tai he ovat kohta entisiä kameravalmistajia. Sony α7 on juuri tällä hetkellä kilpailussa mukana, koska verrattuna kipailijoihin sen laatu ja ominaisuudet riittävät, eikä se ole juurikaan ylihinnoiteltu.

Plussat: