Sony α5100 on on takin taskuun mahtuva digijärjestelmäkamera, jossa on 24,3 megapikselin APS-C kokoinen kenno. Kamerassa on nopea 179 pisteen kohdetta seuraava Fast Hybrid -automaattitarkennus, joka on sama kuin kalliimmassa α6000 mallissa. Kuvanlaadun suhteen α6000 ja α5100 mallit muistuttavat myös paljon toisiaan, kenno kun on ilmeisesti aivan sama.
Kätevä kamera
Sony α5100 on selvästikin suunniteltu helposti mukana kulkevaksi kameraksi, jolla on helppo ottaa kuvia laadusta tinkimättä. Kädessä kamera tuntuu pokkarimaiselta, mutta viimeistään painosta huomaa, ettei kyseessä ole mikään pokkari. Runko painaa käyttökunnossa 283 grammaa. Kuvaaminen on kuitenkin hyvin samanlaista kompaktikameroiden kanssa siinäkin mielessä, että kamerassa ei ole optista eikä sähköistä etsintä, vaan ainoastaan kolmetuumainen LCD-näyttö. Kuvasin kameralla ulkona iltapäivän auringonvalossa, eikä ainakaan niissä olosuhteissa ollut vaikeuksia saada näytön kuvasta selvää. Kosketusnäyttöä voidaan käyttää tarkennuskohdan valintaan tai kameran laukaisuun.
Rungon pienuus asettaa omat rajansa. Säätimiä ei kovin paljon ole, ja siksi a5100 on parhaimmillaan sellaisessa kuvauksessa, jossa käytetään paljon automaattiasetuksia. Tärkeimmät säädöt, kuten aukko, valotusaika ja ISO-herkkyys ovat kohtuullisen nopeasti säädettävissä kiekkopainikkeella. Esimerkiksi M-ohjelmassa tätä kiekkomaista monitoimisäädintä näpäyttämällä alakohdastaan voidaan vaihtaa valotusajan säädön ja aukon välillä ja tehdä parametrin muuttamisen sitten kiekkoa pyörittämällä. Tämä onnistuu hyvin, mutta ei tietenkään vastaa tilannetta jossa aukolle ja valotusajalle löytyy omat säätimensä.
Kameran päällä löytyy laukaisunapin yhteydestä sekä virtakytkin että moottoroidun zoomin hallinta. Zoomin hallintaan tämä paikka tuntuukin luontevalta. Moottoroitua zoomausta pystytään kuitenkin hallitsemaan parilla muullakin tavalla: objektiivin kyljestä ja objektiivin rinkulasta, edellyttäen tietysti että käytössä on sellainen Sonyn objektiivi, joka tukee näitä ominaisuuksia. Kamerassa on myös Clear Image Zoom, jonka ansiosta objektiivin polttoväli videokuvauksessa käytännössä riittää maksimissaan tuplaten pitemmälle kuin pelkkä optinen zoom, tosin omien havaintojeni mukaan Clear Image Zoomin käyttö vaikuttaa käytännössä kuvanlaatuun heikentävästi. Täysin saumattomasti vaihto optiselta Clear Image Zoomille ei onnistu, vaan uloszoomatessa tapahtuu saumakohdassa pieni zoomauksen pysähtyminen.
Lisävarustekenkää ei rungossa ole, joten ulkoisen salaman käyttämisen voi unohtaa. Kiinteä pikku salama kuitenkin löytyy, sen saa aukaistua nappia painamalla. Vaakakuvia kuvattaessa salaman voidaan helposti taivuttaa kohti kattoa, jolloin saadaan kätevästi käyttöön heijastunutta salaman valoa laajalta pinnalta.
Sony α5100 on varustettu NFC- ja Wi-Fi Direct -yhteydellä, jotka mahdollistavat helpon langattoman tiedonsiirron yhteensopivien Android- ja iOS-laitteiden kanssa. One-touch-yhteys aktivoi Smart Remote Control -kaukosäätimen, minkä avulla kameran toimintoja voi käyttää älypuhelimen tai tabletin näytön kautta. Sony α5100 käyttää yleistä Sonyn akkumallia NP-FW50, joka pystytään korvaamaan myös lisävarusteena myytävällä verkkovirtasovittimella. Sen avulla kameraa voidaan käyttää suoraan verkkovirralla.
Kuvanlaatu ja suorituskyky
Kuvanlaatua Sony α5100 tarjoaa varsin mukavasti hintaansa nähden. Kameran mukana tuleva 16-50mm kittiobjektiivi ei ole varsinainen huippu missään suhteessa, mutta käytännössä sen kuvanlaatu riittänee sille kohderyhmälle, jolle kamera eniten on suunnattu. Kameran ominaisuuksiin kuuluu myös sisäinen objektiivinkorjaus, jolla saa korjattua objektiivin puutteita, kuten reunojen tummentumista, väripoikkeamia ja vääristymiä. Ilmeistä kuitenkin on, että 24 megapikselin resoluution tarjoama potentiaali tulisi huomattavasti paremmin hyödynnettyä jollakin laadukkaammalla objektiivilla. Objektiivitarjontaa on nykyään Sonyn E-sarjalle ihan mukavasti ja lisäksi erilaisia objektiivisovitteita on tarjolla monelta valmistajalta (esim. Metabones). Sarjakuvaus onnistuu nopeudella 6 kuvaa sekunnissa, mikä on hyvin n. 500 euron kameralle. Kalliimpi a6000 kykenee nopeuteen 11 kuvaa sekunnissa. ISO-herkkyyden saa nostettua valokuvissa arvoon ISO 25600 ja videoissa arvoon ISO 12800.
Kuvien väritoisto on parantunut selvästi sitten 16 megapikselin NEX-kameroiden. Esimerkiksi ihon sävyt toistuvat luonnollisempana ja muutenkin vaikuttaa siltä, että väritoiston skaala on laajempi kuin vanhemmissa NEX-kameroissa. Kuvien kohina on tyypillistä APS-C kennon tasoa. Ottaen huomioon suuren resoluution, kohinatasot pysyvät kohtuullisesti kurissa. Sonyn oma kohinanvaimennus voisi jpeg-kuvissa olla laadukkaampikin, täydessä koossa tarkasteluna varsinkin suuren ISO-herkkyyden kuvissa näkyy turhan selvästi prosessoinnin jälkiä. Jos tavoittelee mahdollisimman hyvää laatua, kannattaa kuvat ottaa luonnollisesti RAW-muodossa ja käsitellä esimerkiksi Adoben RAW työkalulla. Sonylla on myös oma Image Data Converter -ohjelma, jolla saa tehtyä RAW-kuvan tarpeelliset säädöt sekä viennin jpeg-muotoon. Kuvien dynamiikkaan voi vaikuttaa Sonyn tutulla DRO-asetuksella jossa on myös automaattiasetus.
Alla olevasta kuvasta voi täysikokoiseksi (n. 8 Mt) klikattuna nähdä Sony a5100:n kuvanlaadun potentiaalin, mutta myös kittiobjektiivin (16-50mm) rajoitukset. Kuva on käsittelemätön JPEG suoraan kamerasta.
Sony a5100, f/5.6, 1/800, ISO-100, 16 mm
Alla kuvaesimerkki siitä mitä kuvankäsittelyllä RAW-tiedostosta voi saavuttaa. Varjoista löytyy paljon esiinnostettavaa, mitä ei heti JPEG-kuvasta uskoisi.
Sony a5100 vastavalo – JPEG-kuva sellaisena kuin se kameraan on tallentunut. Kuva on auki klikattuna puolet alkuperäisestä.
Sony a5100 vastavalo – RAW-kuva, joka on käsitelty Image Data Converterilla ja muunnettu JPEG-muotoon. Kuva on auki klikattuna puolet alkuperäisestä.
Video-ominaisuudet
Videotallennuksen käynnistysnappi on sellaisessa paikassa, lähes kameran päällä viistosti, josta ei ainakaan tule vahingossa tallennusta käynnistäneeksi. Napin painamiseen pitää erikseen keskittyä ja vielä tarkistaa, että tallennus varmasti on käynnistynyt. Rungon vasemmalla kyljellä sijaitseva micro-HDMI-ulostulo on puhdas, eli sitä voidaan käyttää ulkoisen tallentimen kanssa. Ulkoisen tallentimen tarve on kuitenkin aiempia malleja pienempi, koska tallentaminen sisäisesti on mahdollista myös laadukkaammassa XAVC S -muodossa 50 Mbps tiedonsiirtonopeudella. Tällaiseen tallentamiseen tarvitaan nopea SDXC-kortti, kun taas AVCHD-formaatin tallennukseen riittää hitaampikin muistikortti. Videokuvaa voi tallentaa progressiivisena 25 tai 50k/s nopeudella, lisäksi tarjolla on lomitellut kuvamuodot sekä NTSC-muodot 60P asti. Erikoisuutena löytyy videon kaksoistallennus, jolla saa normaalin tallennuksen lisäksi samanaikaisesti tallennettua vaatimattomammalla kuvanlaadulla MP4-videon, jonka voi nopeammin siirtää esimerkiksi verkkoon.
Stillkuvien tavoin myös videokuvan laatu on selvästi parantunut vanhemman polven NEX-kameroista. Harmi ettei pieneen runkoon ole saatu mahdutettua mikrofoni- ja kuulokeliitäntää. Videokuvauksessa automaattitarkennus toimii tyydyttävästi, ja manuaalitarkennukseen avuksi saa ääriviivakorostuksen ja osasuurennoksen. Tarkennuskohdan voi halutessaan painaa kosketusnäytöltä. Videokuva kestää yllättävän hyvin ISO-herkkyyden nostoa ilman kohinan nousua sietämättömäksi. Jos haluaa videokuvan dynamiikasta paljon irti, voi käyttää esimerkiksi eri DRO-asetuksia, esim. Lv5, jolla saa enemmän valotusvaraa tummien ja vaaleiden sävyjen ääripäihin.
Kenelle Sony α5100 sopii?
Sony α5100 on helppokäyttöinen kamera silloin, kun kuvataan automaattiasetuksilla, eli se sopii mainiosti kenelle tahansa, joka ei ole paramaterien vääntelystä kiinnostunut. Miksikään harraste-studiokameraksi ei α5100 sovellu varustekengän puutteen takia. Aktiivikuvaajalle, joka on tosissaan kiinnostunut valokuvauksesta ja haluaa käyttää kameraa myös itse säätämällä, löytyy parempiakin vaihtoehtoja, kuten saman merkin α6000 tai α7.