Kännykät kehittyvät kovaa vauhtia, ja myös niiden kamerat. Mainoksissa mainitaan usein, että uutuuskännykässä on kamera, jolla saa otettua “ammattilaatuisia kuvia tai videoita”. Videopuolella kännyköissä on päästy jo 8K -resoluutioon. Jos kännykkämainoksia uskoo, voi hyvinkin päästä käsitykseen, että oikeastaan erillistä digikameraa tai digijärkkäriä ei enää tarvita mihinkään. Onhan monissa kännyköissä jo erikseen laajakulmat ja telet kattamassa erilaisia kuvaustarpeita. Monelle kännykkä saattaa olla täysin riittävä väline kameraksi. Totuuden nimessä on myönnettävä, että kännyköiden kuvanlaatu on vuosien varrella parantunut paljon, ja nyt onkin päästy hyvinkin takavuosien digipokkareiden tasolle. Jos termillä “ammattilaatu” tarkoitetaan ammattilaisten käyttämien kameroiden kuvanlaatua, on suoranainen valhe väittää kännyköiden kuvanlaatua näitä vastaavaksi. Alla muutama syy, miksi haluan edelleen kuvata digijärjestelmäkameralla, kännykän lisäksi.
1. Kuvanlaatu huimasti kännykkää parempi
En ole nähnyt ainuttakaan kännykällä otettua kuvaa tai videota, joka vastaisi lähellekään nykyisillä 1000-2000 euron digijärjestelmäkameralla otettuja otoksia. En itseni ottamaa enkä toisten. Ero kännykästä oikeaan kameraan on edelleen suuri. Mainosmiesten kehittämät lauseet ammattimaisesta kuvanlaadusta ovat todellakin täyttä potaskaa. Jos käväisee esimerkiksi Dxo Mark -sivustolla ja tarkastelee kuvanlaadultaan aivan parhaiden kännykkäkameroiden kuvanlaatua 100 prosentin koossa tietokoneruudulta, huomaa huonompinäköisempikin henkilö, että oikeasti kännyköiden kuvanlaatu on vieläkin aivan täyttä kuraa, siis nimenomaan verrattuna digijärkkäreihin. Kohinanvaimennuksen ja muun “pakollisen” kuvaprosessoinnin takia artefaktien määrä kuvissa on tyrmistyttävä. Usein kuva on myös jollain tapaa luonnoton. Jopa aivan kirkkaassa päivänvalossa otetut kuvat näyttävät kauheilta 100 prosentin koossa tarkasteltuna. Hämärässä valossa kännykällä otetut kuvat saattavat aluksi näyttää siisteiltä, mutta lähempää tarkastelua ne eivät kestä. Ne voidaan saada erittäin voimakkaalla kuvan prosessoinnilla näyttämään pienellä ruudulla siedettävältä. Ovatko kännykät siis käyttökelvottomia kuvaukseen? Eivät tietenkään. Kännykällä otetut kuvat ja videot sopivat mainiosti katsottavaksi pieniltä näyttöruuduilta, kuten kännyköistä sosiaalisessa mediassa. Hyvällä tuurilla hyvässä valossa napattu kännykkäkuva voi näyttää siedettävältä suurellakin ruudulla. Mutta jos halutaan laatua, on ainoa vaihtoehto käyttää oikeaa kameraa, kuvata RAW-muotoa ja käsitellä kuva kuvankäsittelyohjelmassa.
2. Suuren kuvakennon monet edut
Niin, mikä merkitys kennon koolla sitten on? Mainoksissa vähemmän törmää mainintoihin kennon mitoista. Kuvan suuri resoluutio pikseleissä ei paranna lopputulosta välttämättä yhtään verrattuna pienemmän resoluution kuvaan. Kamera, jossa on suuri resoluutio pikseleillä mitaten, ei välttämättä anna sen parempaa kuvaa kuin kamera, jossa megapikseleitä on vähemmän. Kennon fyysinen koko merkitsee käytännössä paljon enemmän kuin megapikselien määrä. Lisäksi, jos kameran kennossa on paljon megapikseleitä, tulisi myös optiikan olla laadukas, jotta kennon resoluutio tulisi hyödynnettyä. Käytännön esimerkki: Testasin vanhoja Canon FD-objektiiveja uudehkossa MFT-järjestelmän videokamerassa. Tämän kennokoko on siis jonkin verran APS-C kennoa pienempi. Yhdestäkään viidestä FD-objektiivista en saanut kunnolla terävää kuvaa aikaiseksi, koska objektiivien laatu ei ollut riittävä pienehkölle MFT-kennolle. Loppujen lopuksi kuvanlaatu muodostuu usean tekijän summana, joita ovat: Kameran kuvakennon fyysinen koko ja kennon laatu, kennon pikseleiden määrä, optiikan laatu ja kameran ohjelmallisen kuvankäsittelyn laadukkuus.
Nykyisissä digijärjestelmäkameroissa on pienimmillään vähintään MFT-kokoinen kenno, joka mahdollistaa hyvää optiikkaa käyttäen laadukkaat ja terävät kuvat. Tarvittaessa taustan saa sumennettua mukavasti käyttämällä suurta aukkoa. Myös yhden tuuman kennoisilla pokkarikameroilla saa paljon miellyttävämpää kuvaa kuin kännyköillä. Kännykkäkameroiden ohjelmalliset taustansumennokset ovat mielestäni toistaiseksi lähinnä lelun asemassa, ja niillä on vaikea saada luonnollisen näköistä sumennusta taustaan.
3. Kuvausasetusten säädöt
Kännyköiden kuvausautomatiikka toimii yleensä tyydyttävän hyvin, niissä puitteissa kuin se ylipäänsä on mahdollista. Kännyköissä on kuitenkin monia puutteita ja hankaluuksia, jos asetuksiin halutaankin puuttua itse. Yksi huomattava puute on aukon koon säätäminen, se kun ei ole kännyköissä säädettävissä ollenkaan. Kännyköissä voi kuitenkin olla useita kameroita joissa on erilainen aukko. Polttovälikään ei ole säädettävissä, vaan on tyydyttävä niihin polttoväleihin jotka kännykkään on rakennettu. Digijärkkärissä tärkeät säädöt ovat helposti käden ulottuvilla, aukko ja valotusaika ovat parhaimmillaan omissa säätimissään.
4. Salamakuvaus
Laadukas ja riittävän voimakas salamavalo helpottaa kuvaamista monissa tilanteissa joissa luonnollinen valo ei ole riittävä tai sen laatu ei ole tyydyttävä. Vaikka kännyköissäkin on salamavalo, sen laatu ja voimakkuus on huono verrattuna digijärkkärin erilliseen salamaan, joka saadaan tarvittaessa myös irti kamerasta, suunnattua kohteeseen halutusta suunnasta ja laukaistua kameraan kytketyllä lähettimellä. Studiovalot on suunniteltu nykyään vielä lähinnä varsinaisille kameroille, en tiedä onko olemassakaan esimerkiksi kunnollista usean salaman järjestelmää kännyköille, enkä ymmärrä mitä järkeä siinä olisi. Tietysti kännykkäkuvauksessakin voi käyttää hyväkseen jatkuvaa valoa tarjoavia studiovalaisimia, jotka ovat hyödyllisiä myös videokuvauksessa.
5. Digijärjestelmäkameralla saa hyvää 4K -videokuvaa
Käytännössä olen huomannut, että jos halutaan laadukasta, suhteellisen puhdasta 4K-videokuvaa, kameraan tarvitaan tosiaankin vähintään MFT-kokoinen (micro four thirds) kenno. Tähän asti nähdyt pienempikennoiset kamerat, kuten yhden tuuman kennolla varustetut kamerat, olkoon vaikka ammattivideokameroita, jättävät aina jonkin verran toivomisen varaa 4K -videokuvan laatuun. Kuva saattaa olla liian pehmeää tai vaihtoehtoisesti keinotekoisen terävöitettyä. Myös valoisuuserojen sieto on näissä selkeästi suurempikennoisia kameroita huonompi. Eli usein vaarana on että joko tummat alueet kuvassa ovat tukossa tai vaaleat alueet ovat puhki palaneet. Videokuvan ollessa kyseessä yleistäisin karkeasti näin: Tuuman kennoisilla kameroilla saadaan hyvää Full HD -kuvaa, MFT ja APS-C -kennoisilla saadaan hyvää 4K-kuvaa. Täyden kennokoon kameroilla saadaan jopa kelvollista 8K-kuvaa. Tämä on tilanne tätä kirjoittaessa, tulevaisuushan voi olla toinen.